Kyky tehdä muutoksia
Minua on kiehtonut ihmisen kyky (tai kyvyttömyys) tehdä muutoksia omassa elämässään. Muutoksien tekeminen voi liittyä työhön, elintapoihin, ihmissuhteisiin, ajatteluun, … kohteita on itse asiassa lukemattomia. Yhteisenä tekijänä näille kohteille on oman toimintakyvyn kehittäminen tai ylläpitäminen. Toimintakykyä voi tarkastella moniulotteisesti eri näkökulmista: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky. Yhden osa-alueen toiminnalliset vaikeudet vaikuttavat yleensä myös muihin toimintakyvyn osa-alueisiin. Käyn tässä tekstissäni läpi erityisesti fyysistä toimintakykyä läpi oman esimerkkini avulla.
Viime vuodet elämässäni ovat olleet hyvin antoisia. Olen syventänyt asiantuntijuuttani terveystieteiden alalla Jyväskylän yliopistossa terveystieteiden maisterin tutkinnon verran. Se on tarkoittanut 4 vuoden aikana jonkinlaista venymistä, koska opiskelin työn ohessa. Asuinpaikkani oli Jyväskylässä, mutta työni vuoksi ulkoilutin autoani ympäri Suomea. Tämä tarkoitti pitkiä, vaikkakin mielenkiintoisia päiviä pääasiassa istuen. Istuin luennoilla, autossa ja kotona kirjojeni ääressä. Liikuntaa pyrin harrastamaan mahdollisuuksien mukaan, mutta fyysinen kuntoni laski. Kun harrastin liikuntaa, niin harrastin sitä samalla vanhalla (=hyväkuntoisen) intensiteetillä. Tämä tarkoitti sitä, että palautuminen jäi niin sanotusti vähemmälle. Olinkin vuoden 2018 elo-syyskuussa väsynyt, vaikka minunhan piti olla kesän ja loman jälkeen iskussa! No, en ollut. Toimintakykyni ei ollut missään balanssissa. Minulla oli mielenkiintoinen työ, ja erittäin mielenkiintoiset opinnot sekä opintokaverit yliopistolla. Mutta, mutta. Kehon väsymys heikensi entisestään fyysistä toimintakykyäni. Vähitellen myös mieleni vire laski. Teki mieli nukkua enemmän, mutta heräsin aina vaan väsyneenä. Olin kohdellut innostuksissani kehoa huonosti!
Syyskuun 2018 lopussa oli aika muutokselle. Menin peilin eteen ja totesin: ”nyt selvitän, mistä tässä on kyse”. Ensin menin lääkäriin ja pois suljin (lääkärin avustuksella) sairaudet. Verikokeet osoittivat veriarvojeni olevan kohdallaan. Seuraan astmani vuoksi keuhkoni toimivuutta säännöllisesti ja PEF-arvot olivat jonkin verran laskussa. Lääkäri ei kuitenkaan oikein osannut sanoa, mistä on kyse. Sen jälkeen menin keskustelemaan ystäväni Jani Lakasen kanssa. Janilla on pitkällinen kokemus itsensä (mm. suunnistuksen maailmanmestari) ja muiden valmentamisesta. Kävimme tilannettani läpi. Teimme muutamia testejä. Mittasin mm. Fibionilla (3D-kiihtyvyysanturi) aktiivisuuttani 7 vrk:n ajan. Lisäksi teimme laktaattitestit radalla. Nämä testit paljastivat muutamia tärkeitä asioita. Luulin levänneeni riittävästi, mutta testien mukaan toimin kuin duracel-paristo. Koko ajan liikkeessä. Tasotestien mukaan aerobinen kynnys oli laskenut 140:sta 120:een (5 vuoden aikana), mutta anaerobinen kynnys oli pysynyt samana tasossa 160. Tulosten valossa oli helppo tehdä analyysi: olin harjoitellut liian kovalla teholla ja levännyt liian vähän. Siirryin kovavauhtisista harjoituksista kävelijäksi. Lisäsin viikko-ohjelmaani 2 täyttä lepopäivää. Fyysinen toimintakyky nousi taas järkevälle tasolle muutaman viikon jälkeen. Samalla mieleni koheni ja väsymys väistyi.
Mitä halusin teille kertoa? Jos koet, että kaikki toimintakykysi osa-alueet eivät ole kohdallaan, niin pysähdy pohtimaan, missä tilanteessa olet nyt. Selvitä juurisyyt ja lähde korjaamaan niitä askel kerrallaan. Käytä asiantuntijaa apuna tarvittaessa. Ennen kaikkea tartu hetkeen. Muista, harvoin on liian myöhäistä. Aurinkoista elokuuta!
Petri
